Yhteistyössä:

[Yhteistyössä kaudella 2014, Salon kaupunki] [Yhteistyössä kaudella 2014, Lounaismaan Osuuspankki]
[Yhteistyössä kaudella 2014, Mehiläinen Oy] [Yhteistyössä kaudella 2014, Finnparttia Oy]
[Yhteistyössä kaudella 2014, SSP] [Yhteistyössä kaudella 2014, LähiTapiola]
[Yhteistyössä kaudella 2014] [Yhteistyössä kaudella 2014, Saarelan Puutarha Oy  Sipiläntie 3, 25250 MÄRYNUMMI, puh  0400 319 316]
[Yhteistyössä kaudella 2014, Kimmon Vihannes Oy] [Yhteistyössä kaudella 2012]
[Yhteistyössä kaudella 2014, Kello ja Kulta Jokinen Oy] [Yhteistyössä kaudella 2014, Design Hill Oy]
[Yhteistyössä kaudella 2014] [Yhteistyössä kaudella 2014, Plaza Salo]
[Yhteistyössä kaudella 2014, Someron Säästöpankki] [Yhteistyössä kaudella 2014, Medilaser]

Ratamestareiden blogi


Viestin ratamestari Ilkka Saarimäki 17.4.2014

Salo-Jukolan, NOC2009 ja Halikko-viestin 15-kertaisen ratamestaritehtävien hoidon jälkeen ajattelin, että jatkossa nuoremmat hoitavat Ankkurissa nämä hommat. FinnSpring 2014 kilpailunjohtaja Jarmo ’Cassu’ Reiman onnistui kuitenkin ylipuhumaan minut ja suostuin ottamaan vastuulleni viestipäivän ratamestarin tehtävät.

Kilpailun hakuvaiheessa maasto näytti peruskartalla varsin samanlaiselta kuin mitä aikanaan oli Salo-Jukolassa. Näin sopi tietysti odottaakin, koska ollaan Salon eteläpuolella ja kilpailukeskusten välinen etäisyys on vain noin 8.5 km. Ensimmäiset maastokäynnit osoittivat, että sekä fyysistä että taidollista vaativuutta tulee riittämään.

Viestikartan maastotyön on tehnyt kokonaan kokenut kartoittaja Ari Salonen, joka on mielestäni onnistunut ’suunnistajan silmin’ hyvin yleistämään vaativimmatkin pienipiirteiset alueet, joita varsinkin viestimaaston pohjoisosassa riittää. Kartta valmistui viime vuoden heinäkuussa ja heti sen jälkeen aloitin viestiratojen suunnittelun siitä lähtökohdasta, että kaikki on ennen talven tuloa niin valmista, että pukit voidaan rakentaa lumettomaan sulaan maahan. Marraskuussa kaikki alkoi ollakin valmista. Talvea ei toki tullut mutta eipä tuo haitannut. Viimeisiä fiilauksia pääsi tekemään vielä maastossa milloin itse halusi.  

Viesti-kilpailussa kun lähtö ja maali ovat samassa paikassa, niin kilpailukeskuksen sijainti ohjaa oleellisesti viestiratojen suunnittelua. Näin on FinnSpring 2014 –viestissäkin. Kilpailukeskuksen lähellä on tasaisempaa, kangaspohjaista ja helpohkoa, polkurikasta maastoa, jossa lyhyemmät ja nuorten radat kiertelevät.

Pidemmät radat suuntaavat alkukiihdytyksen jälkeen fyysisesti ja taidollisesti maaston vaativimpiin osiin, jossa rastihajontojen lisäksi fyysinen hajonta tulee varmasti tekemään oman tehtävänsä.  Poluistakaan ei näillä pidemmillä radoilla juuri matkantekoon apua löydy. Yleisesti kulkukelpoisuus on hyvää, koska maasto on pääosin avointa. Kartalla notkopaikoissa on jonkin verran vihreää väriä. Tähän aikaan vuodesta niissä näkyvyys ja kulkukelpoisuuskin ovat kohtuullisia, koska ne ovat valtaosin lehtimetsää.  Kaikilla sarjoilla jalat saattavat kovan alkukiihdytyksen johdosta saada ensimmäiset merkit maitohapoista jo K-paikalle mennessä.  Toisaalta viimeiseltä rastilta on kiva lasketella alamäkeä vaihtoon/maaliin.

Uutena kokeiluna kilpailussa on henkilökohtaiset yhteislähtösarjat. Mielenkiinnolla odottelen niiden saamaa vastaanottoa. Yhteislähdöllä ja perhoslenkeillä ne vastaavat normaalin viestin avausosuuden tunnelmaa. Kun näiden sarjojen lähdöt tapahtuvat vielä samaan aikaan muiden ns. normaaliviestisarjojen kanssa ja kun reitin suuntaavat pääosin samoille rasteille, niin viestitunnelmaa varmasti löytyy.

Ilu



23.3. 2014 - Ratamestarin mietteitä, Hannu Pyy

Angelniemen Ankkuri järjesti FinnSpringin edellisen kerran vuonna 2003. Mitä yhteistä vuoden 2003 ja 2014 kilpailuilla on? Molemmissa kilpailuissa on henkilökohtaisen kilpailun ratamestarina sama henkilö ja molemmissa on kilpailijoille tarjolla uusi, koskematon kilpailumaasto.
 
Jos mietitään Ankkurin kilpailutoimintaa, niin monta kiveä saa kääntää, että kilpailuihin löytyisi uusi neitseellinen suunnistusmaasto, mutta niin vain kävi vuonna 2003 ja käy vuonna 2014. Yhteistä molemmille maastoille ovat suuret korkeuserot ja maaston pienipiirteisyys.
 
Tämän vuoden kilpailumaasto on kilpailunjohtaja Jarmo ”Cassu” Reimanin löytö. Kun lähdin tutustumaan maastoon, ymmärsin varsin pian Cassun ihastuksen maastoon. Löytyy korkeuseroja ja löytyy pienipiirteisiä alueita ja näitä paikoitellen nipussa, niin että ratamestari todella pääsee naatiskelemaan reitinvalinnoilla ja tehtävien syöttämisellä kilpailijoille. Kun toteutusvaihtoehtoja ei ole kuin huono ja vielä huonompi.

Tässä on ollut mielenkiintoista filosofoida sitäkin, että mikä näiden 11 vuoden aikana on muuttunut ratamestarityössä ja loppujen lopuksi huomata, että ei mikään. Edelleen ratamestarityön keskeinen innostaja on tehdä suunnistuksellisia ja haasteellisia ratoja kilpailijoille. Mitä ne suunnistukselliset radat sitten ovat? Ne ovat ratoja, joissa punnitaan kilpailijan osaamista suunnistuksen eri osa-alueilla: taidollisella puolella, joita ovat kartanluku ja reitinvalinta, sekä fyysisellä puolella, johon liittyy nopeus, kestävyys ja rytminvaihto-osaaminen. 
 
Entäpä ne haasteelliset radat? Haasteellisesti hyvä rata on sellainen, että se huomioi kilpailijan fyysisen ja psyykkisen taitotason ja on näiden mittareiden valossa jokaiselle ”haasteellinen”. 
 
Kuullostaako liian teoreettiselta? En tiedä, mutta näillä opeilla olen ratani tehnyt. Yleensä ovat kuulemma olleet hyvin teknillisiä ja ajatusta vaativia.
 
Niin...... ja jos palataan niihin korkeuseroihin, niin jos ovat talvella jääneet lenkit tekemättä, niin nyt on jo myöhäistä. Tosimiesten ja tosinaisten radat odottavat. Usein keväisin kilpailuissa tarjotaan ratoja, jotka ovat ”keväisen lyhyet” tai ”sääntömääräisten alarajoilla”. Ne voi tästä kilpailusta unohtaa. Tarjolla on vastinetta koko rahalla.
 
Vanhimpien miesten ja naisten sekä lasten radat kulkevat lähellä kilpailukeskusta olevalla tasaisemmalla kallioiden ja kankaiden määrittämällä alueella.
 
Hannu Pyy
по-русски
in English
suomeksi
 Ilmoittaudu IRMA:ssa
Järjestelyinfo: